Kuukausi on taas hurahtanut niin koulun ja kaikenlaisten elämänpyörteiden tiimellyksessä etten edes ole ehtinyt ajatella mitään bloggaamiseen liittyvää. Päiväkirjanikin pöytälaatikosta on saanut vain parin lauseen tervehdyksiä, että hengissä ollaan. Mutta kyllähän sitä joskus pitää ilmoittaa itsestään, varsinkin silloin, kun parhaaseen aikaan viikosta dataankin kotona.
Sosiaalinen elämäni on saanut minut pohtimaan seksuaalista suuntautuneisuuttani, tai ainakin seksuaalista suuntautuneisuutta yleensä. Lapset kasvatetaan heteroiksi, koska se on lisääntymisen kannalta tärkeämpää ja sen takia sitä pidetään ainoana normaalina tapana rakastaa. Luin joskus jostain että kymmenesosa ihmisistä on bi- tai homoseksuaaleja, ajattelin että onko se niin yleistä, enpä ollut tiennytkään. Mutta nyt on sellainen olo, että.... yleistä? 10%? Ehkä onkin niin, että ihmisistä homoseksuaaleja olisi puolet ja heteroita puolet, mutta koska pikkutyttöjen barbieille ostetaan vaaleanpunaiseen pakettiin käärittynä viisivuotissynttärilahjaksi komea Ken, 40% homoseksuaaleista ovatkin koko elämänsä ajan heteroita. Kaikkein parasta olisi oikeastaan olla biseksuaali.
Joo joo, huomaan pohdinnoissani ammottavia epäkohtia, mutta miksi heteroita olisi enemmän? Toisaalta ihmisiä olisi ihan liian vähän jos seksuaaliset suuntautumiset jakaantuisivat tasan puoliksi.

Tämän jälkeen tuntuu äärettömän tyhmältä sanoa että no itsehän olen hetero, mutta mitä jos maailma on minuunkin purrut?