Minulla ja äidilläni on hyvä suhde. Usein äiti on se, joka saa kuulla päivän valitukset ja kaiken sen, mikä ärsyttää. Ja usein ärsyttävintä on se, että se sanoo lopuksi: ''Se saattaa johtua tuosta murrosiästä'' Ja vitut. Eihän johdu. Minun ongelmani ovat ihan oikeita ongelmia, ne eivät johdu mistään tietystä ikävaiheesta. Se on kuin vähättelemistä, tai ihan kuin tämä ikä olisi jokin sairaus, vaikka olenkin päässyt jo hankalimmasta vaiheesta ohitse. Nyt voinkin siis syvällä kokemuksen rintaäänellä sanoa, että se menee ohitse. Kyllä siitä pääsee yli. Se ei ole taudeista tappavin. Jos murrosikä on tauti, niin on myös kuolema ja syntymä. Kuolema on sitten se tappava, ja ainoa tappava tauti joka on yksinkertaisesti väistämätön, huomattavasti väistämättömämpi kuin syntymä. Tosin syntymä on siitä väistämätön ettet voi päättää, synnytkö vai et, mutta siitäkin voi päättää joku muu ihminen, kuolemastasi ei (ja nyt ei lasketa murhaajia, kuolet kumminkin).
]]>